Artikkeli on julkaistu ensimmäistä kertaa Keskisuomalainen-lehdessä 16.7.2019


Saksan taitoluistelun ykkösmies, olympialaisedustaja Paul Fentz saapui heinäkuun alussa Laukaalle tekemään tulevan kauden vapaaohjelmaansa unkarilaisen koreografi Ádám Sólyan kanssa. 

Paul Fentz tulee Laukaan Betoni Arenan kahvilaan haastateltavaksi hämmentyneenä siitä, että häntä tituleerataan tähdeksi. Euroopan miesluistelijoiden parhaimmistoon kuuluvan Fentzin omat idolit ovat vielä häntä isompia nimiä, huippujen huippuja. Fentz tunnetaan urheilullisista ominaisuuksistaan; hän on voimakas, nopea ja lahjakas hyppääjä. Ádám Sólya paljastaa, että Fentz on myös erinomainen tanssija.

Ilmaisullisen osaamisensa kehittämiseksi työteliäs saksalainen on kuitenkin saapunut Suomeen työskentelemään nimenomaan Sólyan kanssa. He eivät tunne entuudestaan, mutta Ádámin maine ihmeidentekijänä leviää eurooppalaisissa taitoluistelupiireissä: Ádám. On. Hän. Jota. Pyydettiin. Työskentelemään. Jumalaisen. Tuktamyshevan. Kanssa. – Legendaarisen venäläisen valmentajan, Mishinin, talliin ei kävellä ilman näyttöjä.

Mitä nämä kaksi miestä tekevät Laukaalla, kun Eurooppa on täynnä kilpailevia leirejä ja urheilukeskuksia?

Fentz harjoittelee yleensä Berliinissä, jossa hänellä maan johtavana miestaitoluistelijana on kaikki, mitä hän tarvitsee. Fentz ja Valtter Virtanen tuntevat kymmenen vuoden ajalta, mikä helpotti Fentzin poikkeuksellista päätöstä matkustaa Suomeen työstämään uutta ohjelmaansa. Kaiken lisäksi Virtaset ovat saaneet Keski-Suomeen Sólyan, jolla on kiitelty kyky työskennellä niin aloittelijoiden kuin maailman huippujenkin kanssa. Myös Valtter Virtanen on luottanut uudet ohjelmansa Sólyan käsiin. Taitoluistelu on urheilulaji, joka leikittelee sekä räjähtävien nopeusominaisuuksien että taiteellisen ilmaisuvoiman kanssa. Jälkimmäinen taito ei ole kaikille urheilijoille yhtä luontaista. Siksi tarvitaan Sólyan kaltaisia älykkäitä ja herkkävaistoisia koreografeja, kuten Fentz uutta yhteistyökumppaniaan kuvaa.

Eikä unohdeta Laukaata. Laukaalla on loppujen lopuksi pääosa tässä tarinassa.

Paul Fentz kiittää Laukaan Betoni Arenan harjoitteluolosuhteita ja ympäröivää luontoa. Hänen aiemmat kokemuksensa Suomesta liittyvät Finlandia Trophy -kilpailuihin Espoossa ja maailmanmestaruuskilpailuun Helsingissä. Laukaa on tehnyt häneen vaikutuksen, ja hän suunnittelee palaavansa ensi vuonna.

Ádám Sólya sen sijaan puhkeaa runollisempiin ylistyssanoihin Laukaasta puhuessaan. Suomalainen itse ei selvästikään osaa arvostaa tarpeeksi paikallista arvoa. Sólya kuvailee itsensä ja Fentzin puolesta, miten helppoa työntekoon keskittyminen on Peurunka-järven rannalla, jossa vallitsee täydellinen rauha, sekä luonnon että ihmisten puolesta. Maailman ruuhkaisiin ja kiihkeisiin urheilukeskuksiin verrattuna se on arvaamatonta ylellisyyttä.

Nuoren Sólyan haaveena oli päästä työskentelemään maailman huippujen kanssa. Joitakin vuosia vanhempi Sólya on kuitenkin huomannut saavansa enemmän päästessään työskentelemään hyvien ihmisten kanssa – olivatpa he huipulla tai vasta matkalla sinne. Peurunka Summer Camp on tarjonnut hänelle palkitsevan tilaisuuden työskennellä sekä Virtasen ja Fentzin kaltaisten konkareiden että uusien upeiden nuorten kanssa.

Joskus pitää matkustaa kauaksi löytääkseen ihmisten luokse, joiden työskentelyfilosofian kokee läheiseksi.

Virve Sammalkorpi

Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija, joka osallistui Peurunka Summer Campiin huoltajan roolissa.
www.sammalkorpi.net